Seurue saapui metsän kätköön. Matka jatkui ohi kuusten ja katajain. Lumi vain pöllysi, kun Tynellin siskot kiskoivat pulkkaa eteenpäin kuin vetreät tammat konsanaan.

"Njuu, njuu… Ptruu! Ptruu! Nyt mennäänkin aikas vauhtia", huolehti Matti.
"Ei hätää, lento laantuu. Perillä ollaan!" Tynellin siskot hihkaisivat yhteen ääneen.

Nelikko oli saapunut hirsimökin pihaan. Sisällä paloivat valot, sähköjen piirissä siis oltiin.

"Käykää sisään matalaan majaamme, olkaa hyvät!" Tynellin siskot ohjasivat.
"Oo, onpas täällä fiiniä", Sanni ihaili astuttuaan kynnyksen yli.
"Njuu, njuu! Ja vallan paljon tekniikkaa. Kulkee piuhaa ja on plugia. Herttinen sentään", Matti hämmästeli.

Hirsimökki paljastui äänitysstudioksi. Takaseinällä oli ikkuna ja ikkunan takana oli tarkkaamo. Tarkkaamossa istui paksu mies.

"Sanni, sinä olet kirkkokuoron tummin altto, tiettävästi tenoriakin joskus tuurannut. Ja Matti, sinun maineesi Tyrvään kuplettikvartetin bassona on kauas kiirinyt. Tahtoisimme teidät joululevymme kuoroksi! Ja levyn täksi jouluksi kauppojen hyllyille", Tynellin siskot hihkuivat.
"Onpas tämä nyt… Että pitäisikö vallan Lontootakin osata?" Sanni punasteli.

Että pitäisikö vallan Lontootakin osata?

A) Jaa.
B) Ei.
C) Tyhjä.