Tavallinen Nieminen

Peura

Vanha kettu

Kunnan siistijä Sirpa Niemisellä on ruokatauko. Mässäämisen ohella Nieminen tuijottaa ruokalan seiniä, kunnes muistaa eilen saaneensa kirjeen, jota ei kuitenkaan ehtinyt avata. Kirje on onneksi mukana. "Tervehdys, Sirpa! Tässä vanha kettu kynäilee pitkästä aikaa. Olen aloittanut jälleen päiväkirjamerkintöjen rustaamisen ja vanhoja merkintöjäni lukiessani havahduin, että olen totaalisesti unohtanut hyvän ystäväni omien räpellysteni keskellä. Vauhtia ei ole elämästä puuttunut näiden vuosien aikana - päinvastoin. Olen saanut kokea mitä ihmeellisimpiä asioita ja ihmisiä, asiallisia ja kieroutuneita. Tulen poikkeamaan lähipäivinä. Jutustellaan silloin lisää." Sirpa on hämillään. "Vanha kettu, sehän ei voi olla kukaan muu kuin...", tuumii Nieminen, kunnes tuttu ääni jatkaa lausetta. "Kenraali C.W. Waterberg. Miten voit, rakas ystävä", kuuluu Niemisen selän takaa. Harmaantunut kenraalimmehan se siinä.

Peura

Karjusen ärähdys

On maanantai. Siivoushuollon päällikkö Erja Karjunen kurvaa oranssilla Saabillaan kunnantalon parkkipaikalle. Valtavien lumikinosten vuoksi parkkipaikkoja on nyt tavallista vähemmän, eikä sopivaa reikää tahdo löytyä. "Voi parkkipirkkojen kevät", tuhisee päällikkö Karjunen kulkupelissään. Minuuttien odottelun jälkeen Karjunen sammuttaa autonsa keskelle ajoväylää ja marssii kunnantalon ovesta sisään. "Keskusradio auki, neuvonnan nainen! Ja nyt siivousnaiset kuulolla. Täällä keskusradiossa ääntelehtii siivoushuollon päällikkö Erja Karjunen. Lopettakaa se kahvin kanssa lutraaminen ja tulkaa kunnantalon etupihalle lämpimästi pukeutuneina. Pian voimistellaan." Karjusen lampaat saapuvat hämmästellen etupihalle. Karjusen johdolla siivoushuollon naiset lykkäävät jonkun onnettoman Ladan ajoväylälle ja Karjusen Saabin tilalle. Karjunen on tyytyväinen. Nyt on todettu, että isotkin roskat saavat näiltä naisilta kyytiä.

Peura

Elämää Marcon jälkeen?

Kunnantalon kahviossa käy siistijöiden kesken kova supina. Monen siistijän yksi elämän kiintopisteistä, lauantai-iltojen BumtsiBum!-annos oli poissa. Ehkä kaikkein kovimmin nami-nami-shown päättymisen otti siivoushuollon päällikkö Erja Karjunen, joka ei ole poistunut huoneestaan koko päivän aikana. Ei edes vahva sumpin tuoksu ole saanut päällikköä raottamaan oveaan. "Menkää pois, menkää pois!" on Karjunen huutanut jokaiselle oveen koputtaneelle. "Erja on ottanut pyhän kolmikon - Bjurström-Hovi-Nieminen - poistumisen stagelta todella raskaasti. Viimeksi näin hänet tuollaisena, kun Onnenpyörä lopetettiin", valottaa Erjan ystävä ja siistijä Aune Alajoki kahviossa. "Voi, voi, surkujen surku. Kyllä tämä on kamalaa. Eikö ne siellä pöllökanavalla tajua, että meillä katsojillakin on tunteita. Kamalaa. Voi, voi", päivitellään kahviossa melkein yhteen ääneen. "Missä muuten Nieminen on?" ihmettelee Aune. "Täältä tullaan ja mukana parisataa videokasetillista Marcoa, Seppoa ja Esaa." Karjunen otti loppupäivän vapaata. Kotona videot vinguttavat tuttua tunnaria jatkossa joka ilta. "Ikuisesti eläköön BumtsiBum!" toteaa Karjunen tippa linssissä, kun ensimmäisen jakson lopputekstit liukuvat ruudulle.

Peura

Vain muutaman sentin tähden

On helmikuinen maanantaiaamu. Siistijä Nieminen luuttuaa kunnantalon autioita käytäviä. "Noin, valmista tuli", toteaa Nieminen itselleen. Kunnanjohtaja Sentin huone tosin on vielä siivousta vaille. "Maanantaitervehdys sinulle, hyvä Nieminen. Anna maanantaihali", komentaa johtaja Sentti ja hyökkää kädet ojossa kohti huoneeseen astelevaa Niemistä. "Olettepa te aikaisin tulleet töihin", ihmettelee Nieminen joutuessaan halituksen kohteeksi. "Kyllä vain, kyllä vain. Kunnan pyörittäminen vaatii kakskytneljätuntista läsnäoloa", kertoo Sentti ja siirtyy työpöytänsä ääreen. "Katsos tämän mittatilauspöydän takana tehdään ne tärkeät kunnallispoliittiset päätökset. Nyt vain odottelen tässä paikoillani, että joku soittaa ja tulee pyytämään apuani. Voit aloittaa siivoamisen." Kunnanjohtaja Sentti istuu aivan hievahtamatta. Nieminen pyytää Senttiä väistämään, mutta herra ei pukahda mitään eikä liioin liikahda, joten Nieminen päättää jättää työpöydän takana olevan alueen siivoamatta. Myöhemmin iltapäivällä kuuluu kuulutus: "Siistijä Nieminen, kunnanjohtaja Sentti on nyt väistänyt. Voitte jatkaa siivoamista". Päivän ensimmäinen kunnallispoliittinen päätös oli siis vihdoin saatu nuijittua läpi.

Peura

Tervetuloa, Sirkka!

Pihakuja 7:n entinen talonmies - ja siinä sivussa myös taloyhtiön ainoa siivooja - Sirpa Nieminen ajaa punaisella Nissanillaan kohti kunnantaloa. Uusi rankka pesti yhtenä kunnantalon siistijöistä on alkamassa. "Ja tuosta vasemmalle", neuvoo Nieminen itselleen ja vihdoin ruosteensyömä kauppakassi parkkeeraa kunnantalon ainoalle parkkialueelle. Kunnantalon pihassa odottaa jonkunlainen vastaanottodelegaatio. "Tervetuloa meille töihin, hyvä Sirkka!" toivottaa kunnanjohtaja Sentti uutta siistijäänsä. "Sirpa Nieminen, hyvää päivää. Taisitte sanoa Sirkka?" korjaa Nieminen. "Ei, kyllä minä sain tämän nimen minun sihteeriltäni ja kyllä tässä lapussa lukee Sirkka. Oletteko aivan varma, ettei nimenne ole sittenkin Sirkka?" tuumii Sentti. "Aika varma", vastaa Nieminen. "Tervetuloa remmiin. Olen siivoushuollon päällikkö Erja Karjunen ja ohessa on hyvä ystäväni ja yksi siistijöistä eli Aune Alajoki. Ja tässä olisi pieni tervetuliaislahja meidän porukalta: moppi, jonka varressa on sinun nimesi - tai nyt siis siinä lukee Sirkka - sekä kaksi pakettia Presidenttiä. Me kitataan kahvia täällä ihan Simo Silmuna!" toivottaa Karjunen uuden tulokkaan tervetulleeksi. "Kiitos, öh, kiitos oikein paljon." "Ja nyt Sirkka - Sirpa - mennään hommiin. Tänään kuurataan valtuustosali lattiasta kattoon, joka sentti vaaka- ja pystysuoraan. Ja Simo Silmu raikaa taustalla", toteaa Aune Alajoki uudelle työkumppanilleen.

Page 2 of 4 1 2 3 4
Scroll to top