"Ootko sä jo nähnyt sen? Se on kai tulossa", supatti mummu kauppias Reijo Kuoppalan korvaan liikkeen pihamaalla. Muutaman sadan metrin päässä huojui ilmoitustaulu tuulessa. Kukaan ei oikein tiennyt kenen taulu oli ja kuka sen oli pystyttänyt, mutta aina joku sen teippasi täyteen mainoksia. Ilmoitustaululla oli tuttuun tapaan kokoelma ikiaikaisia ilmoituksia, mutta myös yksi uusi. Siinä luki suurin kirjaimin: Blues tulee Hirvilahdelle.

Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anneli Hurjanen hyöri virastotalolla hiki päässä. Kuumat paikat oli myös kunnanjohtaja Keijo Niemellä. Hän valmisteli peilin edessä puhetta. "Mamemimomu", kuului äänenavaus. "Vielä vähän kasvojumppaa", Niemi pohti ja jatkoi naamansa vääntelyä.

"Blues", hihkaisi liikuntatoimensihteeri Pirkko Mäki kunnanviraston ala-aulasta. Yhdessä humauksessa talo oli tyhjä. Vain ihmismassan jäljiltä lonksuvat ulko-ovet kertoivat siitä, että rakennuksessa oli joku hiljattain ollut.

Hirvilahtelaiset jolkottivat torille. Etäältä saattoi erottaa huutoja: "Blues, Blues!" Kun suurin väkijoukko oli asettunut aloilleen, ajoi torille musta henkilöauto. Kaarasta nousi lyhyehkö, vaaleahiuksinen, keski-ikäinen nainen. "Oooh. Blues!" kohahti väkijoukko. "Hänhän on aivan kuin…"