Eiköhän uida rantaan. Tästä ei ole enää kovin pitkä matka", selittää Fiske mutta Sieppinen ei jätä paattiansa. "Jää sitten tänne, minä menen uimalla", sanoo Fiske ja hyppää jorpakkoon.

"Aulis, tuletko välillä juomaan sumppia?" kysyy Teresa hienpeittämältä Aulikselta. "Tattista vaan, kyllähän näitä klapeja on tullut jo hakattua. Minä vielä muutaman…", vastaa Aulis ja pilkkoo vielä muutaman halon.

"Anna kun kuivaan hien otsaltasi", sanoo Teresa. "Äh, kyllähän minä nyt itsekin", vastaa Aulis hieman nolostuen. "Pyöräytin parit pullapellilliset sillä aikaa kun ahkeroit pihalla. Maista, ole niin hyvä", sanoo Teresa ja ojentaa pullalautasta Aulikselle. "Kiitos. Kyllähän viehkeän emännän kädestä syntyneitä pyöryköitä mielellään maistaa", vastaa Aulis.

Teresa on hieman ihastunut Aulikseen. Ihastuksen rippeet kuitenkin karisevat, kun Aulis aloittaa tarinointinsa: "Olenko muuten ikinä kertonut, miten sain ensimmäisen kalasaaliini. No…", sepittää Aulis ja välillä hörppää kupillisen kahvia. Teresa yrittää kuunnella juttua, mutta ajatukset lentävät aivan muualla. Auliksen tasainen puheensurina alkaa haukotuttaa. "Hohhoijaa", huokaisee Teresa.

"Mitä? Siis mitä?!" karjaisee Aulis. "Kukaan, ei kukaan keskeytä Aulista. Ei kukaan!" jatkaa Aulis karjumistaan. Auliksen kasvoilla on synkkä ilme. Silmät ovat täynnä vihaa. "A-Aulis, sinä et ole nyt järjissäsi. Otetaan vielä toiset pullat ja -", rauhoittelee Teresa Aulista. "Sinä ja sinun saastaiset pullasi. Sinä saastainen -", aloittaa Aulis ja ottaa keittiöveitsen pöydältä. "Istu alas, nainen! Sinä kuuntelet tarinani loppuun!" ärjyy Aulis pelokkaalle Teresalle. "Tai muuten…"