Olimme Teresan kanssa puutarhatöissä eräänä päivänä. Minä haravoin lehtiä ja rakas puolisoni muokkasi kukkapenkkiä talvikuntoon. Olisin itse tietenkin tarttunut mielelläni lapion varteen, mutta Teresan tuntien varmaankin tiedätte, että hän oli puutarhasta hyvin tarkka. Kukkapenkkien kunnostamien oli hänen töitään.

Yllättäen Teresa nousi seisomaan. Hänen silmissään oli tyhjä katse. "Haluan olla erikoinen", hän totesi. "Erikoinen?" Minä kysyin. "Niin erikoisen, erikoinen? erikoinen", Teresa jatkoi. "Sellainen kuin Steppanii Vorrester". "Vai niin", tokaisin vastaukseksi. Siinä samassa Teresa tarttui käteeni ja lähti harppomaan sisälle taloon.

Päädyimme vaatehuoneeseen, jossa Teresa valitsi meille sopivat vaatteet.