Elämyksiä

Nettiosoitteista on tullut kauppatavaraa. Suuret yritykset rekisteröivät lyhyitä ja nasevia osoitteita ja myyvät ne eteenpäin haluaville esimerkiksi huutokaupalla. Internet-osoitteista ei enää osaa päätellä mihin asiaan, tuotteeseen tai yritykseen osoite liittyy. Sekavuutta on erityisesti net- ja com-päätteisissä osoitteissa. Esimerkiksi www.yle.fi vie Suomen Yleisradion etusivulle, mutta www.yle.com johtaa rahantienaus- ja pornosivuille. Otetaanpa toinen esimerkki: Valtakunnallisen MTV3-kanavan osoite on www.mtv3.fi, mutta www.mtv3.org viekin yksityisen henkilön sivulle ja www.mtv3.net osoitteen on rekisteröinyt eestiläinen yritys. Paikallisilta tuntuvat osoitteetkin vievät mielenkiintoisiin paikkoihin. Äetsän kotisivujen osoite on www.aetsa.fi. Muuttamalla päätteen .netiksi, ollaan Äetsän aikuisopiskelijat ry:n rekisteröimässä osoitteessa ja www.aetsa.comin tie vie barcelonalaisen autoalan yrityksen sivulle. Vammala.com ja vammala.net johtaa ESP:n Kopteri-sivuille ja vammala.org osoitteeseen suunnitellaan jotain. Sekavaa, sekavaa.

Isä ja poika seisovat mietteliäänä järven rannalla mato-onki tiukasti käsissä. Kaikista mahdollisista harrastuksista kalojen vikittely ongella on herättänyt pienessä pojassa pakonomaista mielenkiintoa. Vaikka seudun lihavimmat madot ovat koukussa, kala ei syö. Tiivistunnelmainen odotus, kohon herkeämätön tuijotus ja harvasanainen keskustelu isältä pojalle ja pojalta isälle muovaavat täydellisen jännitysnäytelmän. Koska nappaa? Alkuilta kääntyy illaksi, kesä talveksi ja liplattava vesi jääkokkareiksi. Vuodet vierivät, mutta isä, poika ja kalainto pysyvät. Kipakoista pakkasista ja vinkuvista hyttysistä huolimatta herrat mestarikalastajat laskevat syöttinsä jujuttaakseen järven eläviä. Suu messingillä miehet tallustavat kotiin. Koukkuun tarttui erikokoista ahventa ja tietysti särkeä. Taas on kalapöperön aika. Isä ja poika asettavat kalavälineet eteisen nurkkaan, mutta vain hetkeksi. Huomenna on uusi kalapäivä.

Kahvikupponen on monelle ihmiselle tärkeä tekijä jokapäiväisessä elämässä. Onpa ihmisiä, jotka eivät pysty hetkeäkään elämään ilman päivän kofeiiniannosta. Kahvia välttelevät ihmiset ovatkin pulassa, kun kiltti vanhus pyytää sumpille. Eihän kutsusta voi kieltäytyä - vai voiko? Muistan tapauksen, kun eräs nuori mies joutui pahaan liemeen hakiessaan päivän postia. Kotiovea päin tallustellessa erään rivitalohuoneiston ulko-ovi aukesi. Sisältä asteli noin seitsemänkymppinen naisvanhus, joka pyysi (lue: käski) nuorta miestä käymään. No, eihän hyvätapainen nuori voinut kieltäytyä. Vanhus komensi pojan nostamaan raihnaisen polkupyöränsä varastostaan. Utelias mummo kyseli niitä näitä ja lopuksi pyysi nuorta miestä tulemaan sumpille - vaimonsa kanssa. Paha kyllä, nuorukainen oli naimaton, sinkku, mutta tätikös siihen laukoi: "Tuu sitte ittes kanssa joskus - ja luo lumet mun pihalta talvella, jookos?!" Poika pääsi irti ''tädin pauloista'' ja vannoi itselleen, että minähän en määräyksiä hullulta, rääkyvältä ämmältä huoli. No, siitä lähtien nuorukainen on vältellyt kyseistä rivitalon asukkia ansiokkaasti. Kahvilla ei ole käynyt - eikä liioin luonut lumia. Huono ihminen. Ja nuorissa pitäisi asua maailmamme tulevaisuus.

Kiikan liikenneympyrät – taideteoksia ne kai nykyisin ovat – puhuttavat edelleen. Moitetta Kiikan keskustan komistukset ovat saaneet pienestä koosta, ympyröiden keskellä olevista taideteoksista ja kiitosta ei niin mistään. Toki ympyrät pakostakin hidastavat kaahailijoita, mutta toteutus mättää. Rekkakuskien näkökulmasta ympyrät ovat aivan liian pieniä. Täydellistä U-käännöstä ei rekalla ympyrässä tehdä – saati sitten kääntyä risteyksien lailla yleensäkään. Talvella lumi kasautuu mukavasti ympyrän keskustaan ja reunoille; ympyrä pienenee entisestään. Ympyrät selkeyttävät liikennettä ja helpottavat havainnointia. Vammalassa ärsytystä herättäneet ympyrät ovatkin itse asiassa oiva keksintö. Mutta Kiikan ympyräsuunnitelmaa ei noin vaan autoilijoiden (rekkakuskien) keskuudessa sulateta. Mutta loppujen lopuksi: Oi, mitkä ihanat ympyrät!

Poikkesin tuossa eräänä aurinkoisena päivänä hakemassa posteljoonin tuomiset. No, postilaatikko ammotti tyhjyyttään, vaikka kello näytti reilua kymmentä. "Pirskatti vieköön. Onhan se ennenkin tähän aikaan tullut", mutisin itsekseni. Käännyin ympäri ja lähdin löntystelemään autotallia kohti. Juuri samaisella hetkellä viereisen huushollin etuovi kopsahti auki. "Tua munkin posti!" rääkäisi vanha leidi. Raakkuvan akan ikämittari osoitti luultavasti seitsemääkymppiä, joten tunsin, että oli toimittava nopeasti. Homma oli hoidettava, muuten leidi hyppäisi silmille. "Mikäs teitin nimenne on?", kysyin. "Jyrkänne. Sula Jyrkänne", huusi Jyrkänne. "Selvä", sanoin ja aloin etsimään oikeaa laatikkoa. Tein täyskäännöksen ja vein akan postin. Leidi odotti vaativan näköisenä ovella. Yritin vältellä suoraa näkökontaktia. "Ei ollu varmaankaan päiväposti tullut. Tässä on nää aamulla tulleet", sepitin leidille. "Sä oot harmooninen ihminen. Susta tulee lääkäri", vastasi siniseen hameeseen pukeutunut leidi Jyrkänne. Leidi pulisi tovin jos toisenkin ja yritin näyttää kiinnostuneelta. Ikuisuudelta tuntuneen yksinpuhelun jälkeen hänen otteensa hellitti. "Ota pastilli... Ota toinenkin. Kiitos nyt kun toit postin." Kops! Sula-mummo löi oven kiinni nopeasti. "Kyllä vanhukset sitten ovat vikkeliä liikkeissään", ajattelin ääneen. Myöhemmin tapasin samaisen naisen. Enää minusta ei tulisikaan lääkäri vaan pappi. Leidi Jyrkänne on varmasti ennustaja.

Sadekelit ovat suoneet aikaa sisäharrastuksille kaikille niille, jotka luulevat olevansa tehty sokerista. Kun raavaat maalaispojat sykkivät keskellä järveä kaatosateessa kelaamassa siimaa, televisio suoltaa harvakseltaan uutukaisia, uusintojen uusintoja ja 80-luvun elokuvahittejä nojatuolimatkaajalle. Nojatuoliin on mukava käpertyä vilkuilemaan leppoisia kesäohjelmia. Matkalla televisiotaiteeseen voi hörppiä vaikka tsufeeta. Jos tekemisen puute iskee, voi vaikkapa järjestää vuosien saatossa täyttyneet videokasetit. Epämääräisten nauhoitusten seasta voi tehdä löytöjä, vaikkapa nyt Skärgårdsdoktornin ensijakson lähes kokonaan tai Kymppiuutisten uutisraakileen Tyrvään Pyhän Olavin kirkon tulipalosta. Viiden minuutin pätkä West Wingistä jätti haikailemaan upeaa politiikkadraamaa. Kesä on tehnyt tepposensa.

Televisio suoltaa nojatuolikokeille uusia reseptejä ja niksejä parhaaseen katseluaikaan. Ruoan voi miltei maistaa töllöttimen läpi - niin eksoottisia ja kotoisia ruokia Floyd, Soppamies ja Makupalat-miehet valmistavat. Ehkä olisi aika nostaa kaasugrilli talvitelakalta kesän kokkihetkiä ajatellen? Grilli tönöttää keskellä takapihaa. Lähes kaikki ruokaohjelmat tuijottanut soppamies ihmettelee, miksi grilli ei toimi. Hetken konsultoituaan talon muita asukkaita, selviää että kaasu loppui pöntöstä viime vuonna. Niinpä niin. Töppöstä toisen eteen. Kaasua on, hana on auki ja sininen liekki kihahtaa. Kohta on sauna kuumana makkaroille ja grillivartaille. Tokihan nojatuolikokki oli unohtanut käydä kaupassa. Viisari osoitti jo liikaa, oli tyytyminen kioskin näivettyneisiin makkaroihin. Sen nojatuolimies ainakin tajusi, että jättää ruoanvalmistuksen ruudun vastapuolella oleville tosikokeille. Tule meille Soppamies, täälläkin on grilli...

Kesällä on kiva ehostaa. Vuosia sitten maalattujen ulkoseinien maalipinta karisee silmissä, eikä takapihan puiset jakkaratkaan pärjää enää naapurin vastamaalatuille. On aika ottaa maalisuti käteen ja elävöittää koko lähialue - värejä säästämättä. Perinteinen punavalkoinen puutalo ei kalpene uusien futurististen ja teräsvoittoisten kaupunkiasuntojen vieressä. Juuri maalattu talo tarvitsee myös viherkasveja. Kitkeräkasvuinen nurmikko kannattaa uusia kokonaan ja takapihalle istuu hyvin vaikka marjapensaat tai koristekatajat. Puutarhaostoksilla ja aikakauslehtien sivuilta saa varmasti hyviä vinkkejä ehostaa näivettynyttä pihaplänttiä. Värejä voi loihtia myös käyttötavaroihin. Käsinmaalatut mukit, lautaset ja muut astiat tuovat omaperäisyyttä kesän kesteihin. Isännän kammarissa tikittävä omatekoinen seinäkello on piste i:n päällä. Kuvat: Mika Hyssi (16.6.2002)

Poluilla on mukava taaperrella töihin ja takaisin. Luonto hekumoi väriloistollaan terveyttä, raikkautta ja elämäniloa. Vihreät nietokset leikittelevät auringonsäteiden alla. Matkalla saa nuuskia kesän tuoksuja ja katsella, kuinka leppäkertut lepuuttavat siipiään ja paistattelevat päivää lehtien katveissa. On suvi suloinen. Tuulenpuuska pyörittää ilmassa voikukan valkoisia, kuin pieniä lumihiutaleita. Sillan kupeessa on pian keltainen väri valloillaan. Siltavanhus kertoo mielipiteensä itsensä ylittämisestä: sillalle kulkeutunut sora narisee ikävästi kengänpohjassa. Karu silta istuu perkaamattomaan miljööseen. Kaikki on niin villiä. Suvi ei ole mitään ilman veden solinaa ja lintujen luritusta. Sillalta on mukava seurata, kuinka siivekkäät kokeilevat uimataitojaan purossa - unohtamatta tietenkään vilvoittaa jalkapohjiaan puron äärellä raskaan työpäivän jälkeen. Luonto on luonnollinen. Kuvat Äetsän Malvanojantieltä (10.6.2002).