Nettiosoitteista on tullut kauppatavaraa. Suuret yritykset rekisteröivät lyhyitä ja nasevia osoitteita ja myyvät ne eteenpäin haluaville esimerkiksi huutokaupalla.

Internet-osoitteista ei enää osaa päätellä mihin asiaan, tuotteeseen tai yritykseen osoite liittyy. Sekavuutta on erityisesti net- ja com-päätteisissä osoitteissa. Esimerkiksi www.yle.fi vie Suomen Yleisradion etusivulle, mutta www.yle.com johtaa rahantienaus- ja pornosivuille. Otetaanpa toinen esimerkki: Valtakunnallisen MTV3-kanavan osoite on www.mtv3.fi, mutta www.mtv3.org viekin yksityisen henkilön sivulle ja www.mtv3.net osoitteen on rekisteröinyt eestiläinen yritys.

Isä ja poika seisovat mietteliäänä järven rannalla mato-onki tiukasti käsissä. Kaikista mahdollisista harrastuksista kalojen vikittely ongella on herättänyt pienessä pojassa pakonomaista mielenkiintoa. Vaikka seudun lihavimmat madot ovat koukussa, kala ei syö. Tiivistunnelmainen odotus, kohon herkeämätön tuijotus ja harvasanainen keskustelu isältä pojalle ja pojalta isälle muovaavat täydellisen jännitysnäytelmän. Koska nappaa?

Kahvikupponen on monelle ihmiselle tärkeä tekijä jokapäiväisessä elämässä. Onpa ihmisiä, jotka eivät pysty hetkeäkään elämään ilman päivän kofeiiniannosta. Kahvia välttelevät ihmiset ovatkin pulassa, kun kiltti vanhus pyytää sumpille. Eihän kutsusta voi kieltäytyä – vai voiko?

Kiikan liikenneympyrät – taideteoksia ne kai nykyisin ovat – puhuttavat edelleen. Moitetta Kiikan keskustan komistukset ovat saaneet pienestä koosta, ympyröiden keskellä olevista taideteoksista ja kiitosta ei niin mistään. Toki ympyrät pakostakin hidastavat kaahailijoita, mutta toteutus mättää.

Poikkesin tuossa eräänä aurinkoisena päivänä hakemassa posteljoonin tuomiset. No, postilaatikko ammotti tyhjyyttään, vaikka kello näytti reilua kymmentä. “Pirskatti vieköön. Onhan se ennenkin tähän aikaan tullut”, mutisin itsekseni.

Käännyin ympäri ja lähdin löntystelemään autotallia kohti. Juuri samaisella hetkellä viereisen huushollin etuovi kopsahti auki. “Tua munkin posti!” rääkäisi vanha leidi. Raakkuvan akan ikämittari osoitti luultavasti seitsemääkymppiä, joten tunsin, että oli toimittava nopeasti. Homma oli hoidettava, muuten leidi hyppäisi silmille. “Mikäs teitin nimenne on?”, kysyin. “Jyrkänne. Sula Jyrkänne”, huusi Jyrkänne. “Selvä”, sanoin ja aloin etsimään oikeaa laatikkoa.

Sadekelit ovat suoneet aikaa sisäharrastuksille kaikille niille, jotka luulevat olevansa tehty sokerista. Kun raavaat maalaispojat sykkivät keskellä järveä kaatosateessa kelaamassa siimaa, televisio suoltaa harvakseltaan uutukaisia, uusintojen uusintoja ja 80-luvun elokuvahittejä nojatuolimatkaajalle. Nojatuoliin on mukava käpertyä vilkuilemaan leppoisia kesäohjelmia. Matkalla televisiotaiteeseen voi hörppiä vaikka tsufeeta.

Televisio suoltaa nojatuolikokeille uusia reseptejä ja niksejä parhaaseen katseluaikaan. Ruoan voi miltei maistaa töllöttimen läpi – niin eksoottisia ja kotoisia ruokia Floyd, Soppamies ja Makupalat-miehet valmistavat. Ehkä olisi aika nostaa kaasugrilli talvitelakalta kesän kokkihetkiä ajatellen?

Kesällä on kiva ehostaa. Vuosia sitten maalattujen ulkoseinien maalipinta karisee silmissä, eikä takapihan puiset jakkaratkaan pärjää enää naapurin vastamaalatuille. On aika ottaa maalisuti käteen ja elävöittää koko lähialue – värejä säästämättä. Perinteinen punavalkoinen puutalo ei kalpene uusien futurististen ja teräsvoittoisten kaupunkiasuntojen vieressä.

Poluilla on mukava taaperrella töihin ja takaisin. Luonto hekumoi väriloistollaan terveyttä, raikkautta ja elämäniloa. Vihreät nietokset leikittelevät auringonsäteiden alla. Matkalla saa nuuskia kesän tuoksuja ja katsella, kuinka leppäkertut lepuuttavat siipiään ja paistattelevat päivää lehtien katveissa. On suvi suloinen.