Fisurannan Fiske

Fiske lastaa vähäiset kimpsunsa veneeseen ja on juuri lähtemäisillään, kun neiti Sieppinen juoksee rantaan. "Herra Fiske, odottakaa!" rääkyy vanhapiika. "Hyvä, että olit vielä täällä. Luin tuossa juuri kommuunitalon virallista kirjaa ja - uskokaa tai älkää - sen mukaan minun on suudeltava teitä", höpöttää Sieppinen hieman hengästyneenä. "Kylläpä teillä on oudot tavat. No, olkoon menneeksi. Poikamiestähän tässä tavallaan jo ollaan", vastaa Fiske rehevästi. Neiti Sieppinen ottaa kulmalliset silmälasit pois päästään ja katsoo Fiskeä suoraan silmiin. Tulipunaiset huulet lähestyvät päättäväisesti ronskin miehen huulia. Fiske koskettaa Sieppisen sileää, pehmeää ihoa ja tunnelataus purkautuu intohimoiseen suudelmaan. "Kylläpä vastapotkittujen työntekijöiden kelpaa", vitsailee Fiske. "Niin, olit lähes yhtä hyvä kuin meidän viikinki. Öh, siis meidän..." Sieppinen alkaa änkyttää. "Nyt Sieppinen kerrot kuka tai mikä tämä viikinki on? Antaa tulla!" tivaa Fiske. "Ti-tiedän vain etunimen. Viikingin etunimi on Aulis!", vastaa Sieppinen hieman pelokkaana. Fiske ei voinut olla uskoa korviaan. Ystävyys Auliksen kanssa olikin ollut pelkkää lorua. Fiske laskee veneen vesille. "Nähdään, Sieppinen. Minä lähden Fisurantaan. Teresa voi olla vaarassa", heittää Fiske.

Fiske talsii ymmällään kohti työhuonettaan. Neiti Sieppinen kipittää Neuvonnasta ja pysäyttää Fisken: "Herra Fisurannan Fiske, teidän huoneenne on tästä päivästä lähtien remontissa. Valitettavasti ette voi enää mennä sinne. Itse asiassa johtaja Heräte aikoo erottaa teidät. Eroilmoitus julkistetaan klo 14", kertoo Sieppinen. "Ja kaikki viikinkin tähden", mutisee Fiske ja kerää vähäisiä matkatavaroitaan kommuunitalon sisäaukiolta. Johtaja Heräte tipsuttaa rappuset alas ja tarttuu neiti Sieppisen mikrofoniin: "Kommuunitalon työntekijät kuulolla. Tällä päivämäärällä ja ajalla langetan rahastonhoitaja Fiskelle eron tehtävästään. Hän on henkisesti loukannut allekirjoittanutta tivaamalla kysymyksiä, joihin hänellä ei ole oikeutta. Lisätietoa kommuunitalon Virkani on elämäni -oppaasta, sivu 1013. Päätän täältä tähän." Johtaja Heräte palaa työhuoneeseen. "Tattista vaan Kekälesaarelaiset", heittää Fiske ja polkaisee kommuunitalon ovet seljälleen. Ränsistynyt vene on pian taas vesillä. Mutta kuka ihme on viikinki?

Fiske suostui vahingossa Kekälesaaren rahastonhoitajaksi. Saaren raha-asiat ovat olleet tuuliajolla, mutta nyt Fiske tutkii asiaa. Fiske ahertaa kommuunintalolla, omassa tiiviissä työnurkassaan. Ja kirjaimellisesti tiiviissä, sillä kommuunitalon alakerran ainoaa vessaa remontoidaan työhuoneeksi. Remontti on vielä alkutekijöissään: Fisken tuolina on wc-pönttö ja työpöytänä lavuaari. Vesihanan vuotamisesta huolimatta Fiske on perehtynyt saaren raha-asioihin. Hän ihmettelee erityisesti tilinpäätösten "muiden kulujen" suuruutta, joka oli lähes yhtä suuri kuin Kekälesaaren verotulot yhteensä. "Neiti Sieppinen, onkohan johtaja Heräte paikalla?" huutaa Fiske työkopistaan. "Huomio, huomio. Johtaja Heräte on tällä hetkellä avaamassa vetskariaan yläkerran miestenhuoneessa. Odottakaa, kunnes hän on pessyt kätensä. Kiitos!" puhuu Sieppinen ivallisesti kommuunitalon keskusradioon. Sieppinen on vieläkin tuohduksissaan Herätteen edellisestä tempauksesta. Sieppinen ei ole mikään miesintoilija vaan täysverinen tupa-akka. "Tervehdys, johtaja Heräte. Olen Fiske, uusi rahastonhoitaja. Muistanette juhlista?" tiedustelee Fiske varovaisesti Herätteen ovelta. "Krhm, kyllä joo. Miten voin auttaa?" vastaa Heräte. "Ihmettelen näitä tilinpäätösten muita kuluja. Mitähän ne mahtaa sis..." ehtii Fiske kysyä, kun Heräte jyrähtää: "Se on se viikinki! Enempää sinun ei tarvitse tietää tässä vaiheessa. Häivy!"

Kekälesaaren kommuunitalolla kuiskitaan, että neiti Sieppisellä on machomies kaapissaan. Johtaja Heräte talsii kohti kommuunitaloa. Hän on tuohduksissaan, sillä Kekälesaaren pääkadulla kuiskitaan, että neiti Sieppisellä, kommuunitalon sihteerillä, on mies. Heräte pelkää, että hänen karismansa on saanut neiti Sieppisen pois tolaltaan ja palkkaamaan muodokkaan machomiehen piukoissa stringeissä. "Huomenta, neiti Sieppinen", tervehtii johtaja neiti Sieppistä ja pyyhii hikeä kasvoiltaan. "Huh, tuli tuossa vähän hiki, kun nostelin painoja koko aamun. Ihastelin sitten siinä peilin ääressä, että onpa tullut kasvatettua hienot mahalihakset", kerskuu Heräte sihteerikölle. Tosiasiassa Herätteelle tuli yksinkertaisesti hiki työmatkalla. Mutta eihän Sieppinen sitä tiennyt. Johtaja Herätteen paperipinot notkuvat työpöydällä, mutta työ ei maita. Neiti Sieppisestä kulkeva huhu voi hyvinkin pitää paikkaansa. "Neiti Sie... Iiris, tulisitko käymään huoneessani", puhuu Heräte sisäpuhelimeen. Hetken kuluttua neiti Sieppinen on ovella: "Johtajalla oli jotain asiaa?" "Neiti Sieppinen, ensinnäkin: tiedän kyllä rajani. En ole mikään lihaspullistelija, mutta olen älykäs ja filmaattinen. En pidä siitä, että sinä, arvostetun kommuunitalon sihteeri, vatkaisit iltaisin jonkun machomiehen kanssa..." Johtaja Heräte huomasi menevänsä liian pitkälle ja tiesi neiti Sieppisen luuvitosen olevan tuloillaan.

Kekälesaaren Herätejuhlat on tältä vuodelta vietetty. Reijo Hoo on poistunut lavalta. Kommuunin johtaja Herätteellä ei ole hyvä olo. Hän tiesi, että Iiris Sieppisen kotitekoinen pontikka oli iltajameissa liikaa. Mutta kun johtajalle tarjottiin, niin olihan sitä maistettava. Johtajan maha oli asiasta toista mieltä. Työpäivä oli kuitenkin edessä. "Oikein nautinnollista Herätejuhlien jälkeistä työpäivää!" lausuu johtaja Heräte keskusradioon kommuunin johtajien työpaikalla, kommuunitalolla. "Onko minulle tullut viestejä tai puhelinsoittoja?" kysyy Heräte kommuunitalon sihteeri Sieppiseltä. Sieppinen pyörittää päätään. "Eikö mitään?" Sieppinen ei virka mitään. Johtaja Heräte on masentunut. Sen lisäksi, että maha on irtisanoutunut toistaiseksi yhteistyöstä, ei työpaikallakaan ole mitään tekemistä. Herätteellä ei ole ollut tapana vain kierrellä näykkimässä työntekijöitä, vaan tehdä itse töitä. Tänään ei ollut mitään tekemistä. Heräte talsii huoneeseensa ja paiskaa oven kiinni. Hän on istahtamaisillaan tuolilleen, kun huomaa lattialla ihmisen varjon. "Herttinen sentään, onko tämä jotain pilaa?" ihmettelee Heräte. Varjo seuraa tiukasti Herätettä. "Apua, minun kimpussani on varjo!" huutaa Heräte ja juoksee Sieppisen työpöydän ääreen. "Neiti Sieppinen, minun kenkiini on tarrautunut joku kummitus", selittää Heräte. "Eiköhän johtajan olisi parasta lähteä kotiin?" pohtii Sieppinen.